5 viikkoa takana ja elämä hymyilee

Lumo kauneusunilla

Lucan tuleva kotiväki kävi tänään ihastelemassa pentuja ja he valokuvasivat taas pentujani. Tässä siis viimeisimmät kuulumiset pentulasta! Pennut saivat maistaa ekaa kertaa kermajuustoa ja se oli sitten herkkua! Matolääke ei edelleenkään kelvannut kovin hyvin kaikille :D Varsinkaan Lumolle.

Mielestäni vuoden keskisuomalainen ja rouvansa (Mörrin uusi kotiväki) kyläili myös ja käytimme yhdessä pentuja pihalla pakkasessa. Ne hurjistuivat siellä aivan ja kaikki viisi juoksivat sinne ja tänne pitkin hankia. Louna kipitti hangessa pitkän matkaa ihan yksikseen. Louna, Luca ja Mörri osasivat jopa kakata pihalle. Taika osallistui myös ilonpitoon pihalla ja leikki pentujeni kanssa. Voi kun meillä kaikilla oli niin mukavaa! Minäkin oikein pyöriskelin maassa onnessani.

Suloisuus

Mörri

Louna muuttaa isänsä luo Laukaaseen ja hänen uusi nimensä on Saaga Ukontytär. Ihanaa, että jokaisella pennullani on parhaat mahdolliset kotiväet odottelemassa!

Luca

Ryhmärämä, svengijengi, rakkailla lapsilla on monia nimiä...

Mörri

Sulo ja Luca ruokalevolla

Pojat unimailla

Äidin vahtivuoro

Louna

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita...

"Saanhan mä tulla sinne, saanhan..."

Minulle tuli vieraita Turusta asti... tai meille. Hekin ihastuivat pieniin karvapalleroihin, jotka pyörivät nykyään puremassa heti liikkuvien kohteiden varpaita. Mauritzio otti minusta ja pennuistani hienoja kuvia, joista taas haluan näyttää muutaman. Palvelusväki juuri pohti, että tietokonetta täytyy alkaa pikkuhiljaa tyhjentämään näistä kuvamääristä, joita sinne päivittäin ladataan.

Pakkanen paukkuu, koirat haukkuu

Terveisiä pentulasta!

Kylläpä ruoka meille tytöille maistuu, kun on jo hampaatkin suussa...

Mörri

Luca

Sulo opettelee kantamaan sanomalehteä ;)

Ja vielä tätä ruokamössöä, niin kasvamme kaikki suuriksi!

Video ulkoilusta

Ulkoilukuvia

Olen jo useampana päivänä yhdessä palvelusväen kanssa totuttanut pentujani lumeen ja ulkoiluun. Kunnon lapinkoirina he tietenkin rakastuivat siihen hiukan totuteltuaan. Riehuminen jatkuu ulkoa tultaessa vielä sisälläkin. Niin jännää siellä on.

Leikkituokio

Pentuni harjoittelevat jo ahkerasti leikkimistä. Minä heitä äitinä myös ahkerasti opastan leikin saloihin ottamalla heidän pikkuruiset päänsä suureen kitaani ja pyörittelemällä heitä tassullani. Näyttää ehkä pahalta ihmisistä, mutta oikeasti olen hyvin hellävarainen.

Ulos laatikosta!

Lumo leikkii

Tänään me eläimet jäimme keskenämme hetkeksi aikaa ja kun palvelusväki palasi, oli selvää että pentuni osaavat itse pungertaa itsensä ulos pentulaatikosta. Kulkuväylän molemmin puolin oli palvelusväki kaukoviisaasti asettanut pehmusteita, jotta kupsahdukset olisivat pehmeitä. Myös ovensuu on jo tilkitty niin, etteivät pentuni karkaa maailmalle, varsinkaan vaaralliseen portaikkoon. Kuitenkin minun täytyy pystyä hyppimään esteiden yli.

Lounalla on puhjennut jo hampaat ja muillekin ne puhkeavat ihan lähiaikoina. Pennut popsivat enenevällä halulla ja ymmärryksellä jauhelihanappulamössöä.

Mörri ruokailemassa

Olemme kolmeviikkoisia!

Tänään pentuni täyttivät kolme viikkoa ja sen kunniaksi palvelusväki madotti ne. Hiittanan Leimu eli Mörri ja Lumo eivät tahnasta perustaneet. Ne pudistelivat päätään ja yökkivät teatraalisesti :D Louna, Luca ja Sulo matustivat tahnan kummempia miettimättä.

Kävimme myös parvekkeella haistelemassa raikasta, kirpeää pakkasilmaa pienen tovin. Louna ja Luca ovatkin kunnon lappalaisten tapaan viileän ilman perään ja nukkuvat mieluusti parvekkeen oven vieressä pienessä vedossa. Mörrin uudet omistajat auttoivat madotuksessa ja ulkoilussa ja mukana oli myös kummipoika, joka taisi saada kipinän koiran ottamiseen tulevaisuudessa.

Riina, Lucan tuleva omistaja, oli laittanut palvelusväen sähköpostiin mahtavia valokuvia pennuista ja haluankin näyttää tässä niistä muutaman

Lauantai-päivää

Minulla oli tänään taas edustustehtäviä. Melkein kaikki pentujonotuslistalla olijat kävivät kylässä. Sain esitellä pentuni ensi kertaa kasvattajalleni Irenelle sekä kuopiolaiselle pariskunnalle, joka ankaran pohdiskelun päätteeksi valitsi pennukseen Hiittanan Loitsun eli Lucan. Toinen ruskea poika, Hiittanan Loimu eli Sulo muuttaakin tähän ihan lähelle 10 minuutin ajomatkan päähän. Hiittanan Leimu saa muuttaa asumaan vanhojen ystävieni luo Palokkaan. Olen onnellinen, että kaikille pojille on nyt hyvät kodit.





Louna on myös saanut tutustua mahdollisesti tulevaan emäntäänsä ja hänkin jää lähelle kotikulmia. Lumon saankin kasvattaa aikuiseksi asti ihan itse muun lauman ja palvelusväen avustuksella.
Pentuni saivat maistaa ensimmäistä kertaa oikeaa ruokaa, raakaa jauhelihaa. Minä himoitsin sitä myös ja onneksi Hanna olikin annostellut sitä runsaalla kädellä niin sain jämät. Erityisesti Luca piti uudesta ruokavaliosta ja olisi syönyt varmaan enemmän kuin maha vetää. Huomenna taas maistellaan lisää. Sulo nukahtikin aterioinnin päätteeksi ruokakippoon.

Pentujen iltamenoja

Elämää pentulaatikon ulkopuolella

Pennut ovat oppineet huimasti viime päivinä ja ne kasvavatkin silmissä. Pennut ovat alkaneet leikkimään ja nujuamaan keskenään ja ne viihtyvät entistä enemmän pentulaatikon ulkopuolella. Herättyään ne huutelevat minut ruokkimaan ja odottavat sitten, että palvelusväki nostaisi ne lattialle jaloittelemaan. Öisin lähden välillä alakertaan nukkumaan kun en jaksa kuunnella haukkuharjoituksia. Louna oppi juomaan jo vettä kupista vähän vahingossa ja Leimu osaa murista salamavalolle ja Loimu ulvoa. Loitsu herättelee itse herättyään muita pentuja, jotta saisi leikkikavereita itselleen. Lumo lauman kuopuksena enemmän vielä seurailee muiden menoa, mutta osaa jo nujuta ja leikkiä myös itse.

Lystitunti

Tänään aika lailla kaikki pennut innostuivat leikkimään ja ottamaan enemmän kontaktia ihmisiin. Ne tepsuttelivat rapsuttelijoiden luo ja painoivat päänsä kättä vasten. Ne ovat kyllä sellaisia pieniä petollisia sydämenmurskaajia. Tänään ystäväni U-M ja Mielestäni Vuoden Keskisuomalainen kävivät menettämässä niille sydämensä. Sain tuliaisiksi herkkujakin.
Palvelusväki on pohtinut, että pitääkö minulle ommella jonkinlainen mantteli, kun pakkanen paukkuu ja nisäni ovat lenkillä vaarassa kylmettyä.
Myös Sirkkeli ja Markku kävivät kylässä ja minä rinta rottingilla esittelin lapsukaisiani. Palvelusväki sai heiltä tuliaisiksi voimajuomaa, tyrnimehua, joka auttaa jaksamaan vaikka pennut vähän yöllä kiljuisivatkin :)

Koirahumalaa liikenteessä

Unohtuipa mainita viisas sutkautus, joka tuli 9-vuotiaan lapsiystäväni suusta, kun äitinsä piti hetken yhtä pentua sylissään "Varo vaan, kohta sullakin on koirahumala!" Että pitäkääpä vain varanne te blogini lukijat :D

Pennut 2 viikkoa vanhoina

Ukon emäntä Minna räpsi pennuistani mainioita kaksiviikkoiskuvia. Tässä nähtäväksi teille muutamia. Niistä kyllä näkee, miten leppoisaa on olomme pentukodossa!

Ukko pienenä

Tänään vietimmekin pentujen 2-viikkoissyntymäpäiviä ja vieraitakin kävi kylässä. Ensimmäisinä tulivat Ukon omistajat ja seuraavana yhden urospennun tulevat omistajat. Illalla vielä piipahtivat lapsiystäväni äitinsä kanssa Muuramesta. Pennuthan ne vaan maata lötköttivät ja pötköttivät koko päivän. Yöllä on taas odotettavissa kovaa menoa ja meininkiä. Olen erityisen ylpeä siitä, että pennut harjoittelevat jo pissimistä sanomalehdelle pentulaatikossa ja onnistuvatkin vaihtelevalla menestyksellä. Tänään sinne tuli ensimmäiset kakatkin!

Vierailijoiden kanssa oli puhetta koirien värityksestä ja saimmekin Ukon omistajalta yllä näkyviä pentueen isän kuvia. Saattaapa hyvinkin olla, että Loimu ja Loitsu rupeavat päivä päivältä näyttämään enemmän isältään.

Kävelytreenit

Mekin näemme

Loimu

Lumo

Hei, me nähdään!

Leimu

Louna

Loitsu

Kaikkien pentujen silmät ovat nyt auenneet. Toissapäivänä se tapahtui jo suurimmalta osalta, Loimu avasi omansa vasta eilen. Pentulaatikossa on kauheat treenit menossa koko ajan, kun pienet kiertävät kehää ja opettelevat kävelemään. Loitsu taitaa olla ahkerin kaikista. Hän myös pitää eniten melua tekemisistään. Valokuvat eivät ole eduksi ihanille pennuilleni, koska he eivät pysy enää sekuntiakaan paikallaan. Elävänä elämässä he ovat hurrjan paljon suloisempia vielä. Leimu jopa vähän murisi salamavalolle, kun häntä kuvattiin.