Mutta on minulla kuulumisia kuitenkin. Joulun aika oli huisketta ja hulinaa. Minä nuorinkin pääsin lahjaostoksille, mutta saattoi olla viimeinen kerta, koska en voinut vastustaa Mestarin herkun ostoskassista tulevaa tuoksua ja niinpä palvelusväen piipahtaessa eräällä ovella lahjoja viemässä söin kokonaisen jättikimpaleen aatoksi varattua Valma Brie juustoa. Todistusaineistoksi jäi vain pala elmukelmua penkille, rasvaläntti ja juustorantuja auton penkkiin. Hups! Palvelusväki oli varsin pahoillaan viimeistään siinä vaiheessa kun uusintakäynti kaupassa paljasti, että kyseinen juusto oli loppuunmyyty.
Taika ja Islakin eivät halunneet jäädä huonommalle, joten Turussa he keksivät pistää päänsä yhteen kassiin ja söivät sieltä sen mitä kinkusta oli jäänyt jäljelle, mikä ei onneksi ollut paljon.
Saimmehan me pakettejakin. Varsinkin minä, kun oli ne synttäritkin. Erityisen innostunut olen uusista leluistani. Kanniskelen meinattain aina lelua suussani, kun oikein innostun. Tämä on palvelusväen mielestä suotavampaa kuin se, että hampaillani näykin jonkun kättä. Taika ymmärtää pakettien päälle eniten meistä. Hän jo etukäteen osasi haistella ja tutkia, mikä mahdollisesti olisi hänen pakettinsa. Minä en oikein taitanut tätä hommaa vaan vahingossa pureskelin auki paketin jossa oli saunatyyny! Taika löysi ne paketit joissa oli siansaparoita ja muita herkkupaloja.
Palvelusväki vähän jännitti uutta vuotta, koska Isla ei tykkää paukkeesta ja välähdyksistä. Niinpä pääsimme päivällä juoksemaan ja leikkimään Santun kanssa Kuusaassa. Santtu on rotikan ja saksanpaimenkoiran sekoitus ja meillä oli kivat leikit, kun olemme aikalailla saman ikäisiä. Ulkona ei sitten enää myöhemmällä illalla käyty kuin pienillä pissalenkeillä. Kaihtimet olivat kiinni ja pelvelusväki katsoi elokuvia, jotta saatiin muitakin äänia taloon. Ja kyllähän se Isla kauhistui ulkona, kun kuuli ja näki muutaman räjähdyksen. Minä en ymmärtänyt miksi hän lähti vetämään heti takaisin sisälle, mutta otinpahan sitten mallia ja tein samalla tavalla. Pitänee ensi kerralla lähteä opettelemaan raketteihin suhteutumista Mörrin kaveriksi, hän kun ei ollut niistä kuulemma moksiskaan. Mörrin kanssa pääsinkin sitten leikkimään heti vuoden ensimmäisenä päivänä ja meillä oli iloinen jälleennäkeminen niinkuin aina.
Palvelusväki ajatteli muuten ilmoittaa minut Korpilahden koiranäyttelyyn maaliskuussa, niin kuulisivat viimein mitä tuomarilla on minusta sanottavaa... Onneksi ehdin menneenä vuonna osallistua lappalaiskoirien koirakouluun muutamia kertoja. Tosin sitten sain kettukapin enkä enää saanut osalistua kouluun. Luoja kiitos siitä kapista päästiin. Palvelusväestä tuli aivan neuroottinen rapsuttelun suhteen ja ne kyttäsivät jokaista raapaisuani pitkän aikaa vielä kapin jälkeenkin. Toivotankin teille oikein hyvää ja kettukapitonta alkanutta vuotta! Muistakaa käydä uusimassa rokotukset ja vaihtakaa pentunappulat aikuisten nappuloihin (esim. Royal Canin Medium Adult) viimeistään nyt kun saavutimme vuoden iän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti