Saagan terveiset

Täällä viettelen aikaani vuoron perään emännän ja isännän hoidossa, järjestivät niin kun eivät vauvvalomaakaan saaneet -ihan hölmöä enhän minä kauaa pieni ole... Toisekseen emoni yksinhuoltajuus vaihtui isälleni ja koiralaumaani kuulu isäni Ukon lisäksi toinen lapinkoiran Taiga 2v.



Heti kotipihaan päästyäni läksin reippaana yksin tutkimaan pimeää pihaa ja koira tarhaa, reippaana myös katsastin talon läpi, portaatkin ihan helpponakki.
Hiukka jänskätti alkuun Taiga joka silmät loistean riensi minua nuuhkimaan ja innoisaan leikkimään pyytämään, isä Ukkoakin piti vähän nuuhkutella ensi varovasti. Mutta seuraavana aamupäivänä jo temmelsin leluineni hippaa ja ulkonakin Taigan kanssa pitkin hankia ja isältä opin tässä miten yhdessä Taigaa on kiva kiusata.
Ulkoilleet olemme paljon ja minut pitää kalastaa sisälle kun en malttaisi, vaikka emännän mielestä minulla olisi jo muka kylmä. Tänään kävimme hihnassa pienellä kävely lenkillä ja tapasimme naapurin hoitolapsia, niitä menin iloisesti tervehtimään. Tarhoissa haukkuvat koirat saivat minut vähän epävarmemmalle kannalle mutta enpä minä niitä murehtimaan jäänyt reippaana häntäpystyssä Ukon ja Taigan matkaan. Porukassa mennessä panta ja hihna unohtui samantein, mutta enhän minä nyt ihan samaa mieltä niiden laitosta ole
Ulkona olen kyllä käynyt monta kertaa onnistuneestikin jo kakalla ja pissallakin mutta ihan vaan ihmisten riemuksi säästän aina sen verran että voin ulkoa tullessa varmuuden vuoksi tirauttaa vielä lattiallekin, tai niin kuin illalla säntäsin ulkoa oven raosta emännän jalkojen välistä takaisin sisälle eteiseen pissille -tällä saralla minulla on kuulemma vielä opittavaa mutta kaikki ajallaan.
Harjaan olen kanssa tutustunut, se olis kyllä kauheen kiva purulelu, seisomista ja hampaiden katseluakin ihan pikkaisen. Nimeäni huutaessa taitaa muu lauma keretä kyllä ennemmin paikalle ihmettelmään ennenkuin minä maltan. Tosin mamma on kyllä iloinen miten hyvin "ei" on mennyt perille, kun on joutunut minua neuvomaam mitä saa mennä järsimään -ei näköjään johtoja, kumman nuuka niistä. Yöni olen nukkunut kyllä suht ok, mitäs nyt tulee kotiin keskellä yötä herättelemään niin pitäähän sitä vähän touhuta ennenkuin uudestaan käydään nukkumaan ja eihän sitä nyt niin kauan malttaisi nukkuakaan -ihme unikekoja...
Ikävää en ole itkeskellyt, mutta kylläpä minusta ääntä lähtee ja olen aika jäärä kun haluan tahtoni läpi, emäntä on sitä mieltä että minun kanssa saa olla tarkkana ettei tule kuritonta kakaraa -mitähän se lie sillä tarkoitti
Ruuan perään en kyllä mikään ahmatti ole tai herkkujen perään kyllä ja tokihan iskän ruuat on paljon parempia varastaa, Taigan kupille ei kyllä kerkeä ja eipä se minua sinne kyllä päästäisikään.
Kovasti olen saanut ihailijoita ja minua on käyty jo tervehtimässäkin, ehkäpä mummonikin viikonloppuna -jännää...
Näihin iloisiin kuulumisiin tällä erää, silloin kun en nuku rellestän koko sydänmeni pohjasta...
-nyt nukkuu pää minun varpaillani