lauantai 3. maaliskuuta 2012

Menoa ja meininkiä!



mm... On niin paljon asioita mitä olemme taas kuluvilla viikoilla isäntäväen kanssa tehneet. En oikein tiedä mistä aloittaisin.

No olemme isäntäväen kanssa riehuneet, leikitty ja riehuttu vielä lisää. Virtaa minulla on vaikka muille jakaa ja sen olen myös näyttänyt isäntäväelleni. Alan juoksemaan maratonia olohuoneen ja keittiön väliä. Välillä pysähtelen haukkumaan, mutta saman tien säntään taas juoksemaan :)

Kiitoksia aurinkoisten säitten olen pääsyt ulkoilemaan normaalia enemmän. Ja siitä ei voi kuin tykätä! On mukava temmeltää lumessa, kun sitä vielä on. Kaivan aina oikein suuria monttuja ja rähistä niille. Ulkona olen nähnyt nyt monia naapurin koiria. Yleensä tulen isäntäväen rinnalle istumaan, katselen hetken kunnes taas innostun. Kiipeilen myös aina valloittamaan suurimmatkin lumivuoret, mutta huipulle en aina päääse.... Pahuksen remmi, kun estää minua menemästä korkeuksiin!

Yleensä meidän kävelylenkit lähteevät tästä meidän pihaltamme kohti metsän pururataa. Tämän jälkeen siirrymme polulta naapuri pihalle ja sieltä kierrämme postilaattikoittemme kautta kotiin. Yleensä ilta kävelyllä näen ison Lukan. Hän asustaa naapuri pihassamme ja yleensä kun kohtaamme olisin niiiin valmis leikkimään, mutta iso  Luka ei vaan anna minulle huomiota. Hän vain kääntää selän ja katselee muualle... Olisi niin mukava leikkiä hänen kanssaan!!

Meillä on käynyt kylässä ihka ensimmäinen koira kaveri! Hän on Mosse, staffordshirenbullterrieri. Vaikka isäntäväki tuntee omistajan ja koiran entuudestaan niin en huijaa... Minua pelotti! Tämä valtava, iso, musta, lihaskimppu kun käveli minua kohti menin suosiolla isäntäväen selän taakse piiloon. No aluksi Mossen omistaja piti Mossesta kiinni, että sain rauhassa nuuhkailla tätä uutta toveria. Mutta ei mennyt kuin hetki, kun aloimme ihan kunnolla leikkimään. Vaikka olen pieni olen sisukas! Ei enää isompi koira pelottanut päinvastoin... Yritin Mossea moneen otteeseen selättää, mutta eihän siitä nyt tullut mitään :D

Olemme myös ahkerasti harjoitellut tämän talon tavoille. Vaikka osaankin istua, antaa tassua ja melkein mennä maahan. Haukkumisestani isäntäväki ei pidä., kun aloitan sen aina yö aikaan ja he pelkäävät, että joku naapuri voisi pillastua. Sen takia he ovat opettaneet siihen ihan oman kiellon. Kun kielto tulee menen yleensä maahan ja murahtelen hetken ja menen tekemään muita kepposia ;)

Isäntäväkeni ovat nyt ihastelleet kuinka nopeasti olen kasvanut! Tämän hetkinen painoni on 4,7kg ja turkin värikin on alkanut vaalentua. Olen itsekin huomannut kuinka minun tassunit ovat kasvaneet suuriksi. Nyt saan helpommin purulelun tassujeni väliin ja voin pureskella sitä kaikessa rauhassa, kun nyt se ei pääse karkuun. - Olen myös oivaltanut mitenkä minun älylelusta tulee herkut ulos. Pitää vaan haukkua sille ja hyppyä päällä niin se kaatuu ;)




Katsokaa minun suuria tassuja!

Emäntäni pahoittelee kuvien vähäisyydestä, kameran laturi kuulema hukassa. Mikähän se mahtaa olla? 
Myös emäntä onnistui KAKSI kertaa tyhjentämään koko kirjoituksen pois ja joutui aloittamaan alusta..

Nyt unta kaaliin ja meno jatkuu aamulla!
Hyvää yötä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti