keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Sulon menoa ja meininkiä maaliskuussa



Kaikkea jännää ja uutta on tapahtunut maaliskuun aikana mutta yritetäänpä kerrata jotain hauskimpia hetkiä!
Minä olen kasvanut hurjasti ja värinikin on vaalentunut kokoajan. Isäntäväki pohtii, mikä on minun lopullinen värini. En ajatellut sitä vielä heille paljastaa. Hiihhii, eläkööt jännityksessä!
Rokotuksen sain maaliskuun puolessa välissä eikä se tuntunut missään! Emäntää taisi enemmän se neula huipata, mutta näytin käytökselläni että, ei hätää, olen sitkeä sissi! Eläinlääkäri sanoi siitä että voisin olla pulleampi, joten aloitinkin heti syömään paljon paremmin. Mutta kun olen kovin nirso toisinaan ja ruoka-aikana on paljon muuta kivaa tekemistä. Onneksi emäntä on keksinyt monia hyvin tapoja miten ruokani maistuu erinomaiselta. Vaikka eihän ne maistu läheskään niin hyvälle kuin luonnon muun antimet, kuten kivet ja kepit...
Olen ollut ahkera tallikoira ja tallilla onkin hurjan mukavaa! En meinaa pysyä autossa kun saavumme pihaan. Menen omia menojani, mutta kuitenkin pysyn niin lähellä, että kuulen emännän huudon ja käyn näyttäytymässä, jolloin emäntä päästää minut takaisin touhuamaan. Tallilla on mahtavia painikavereita! Eilen pääsin taas painimaan Gogon kanssa ja noh, turkkihan siinä kastui. Isännän ja emännän mielestä tuoksahdin hieman, mutta omasta mielestä tuoksuni ei ollut ollenkaan paha. Itse pidän kovasti lantalan tuoksusta. :) Alla muutama kuva minusta ja minun märästä turkista. Emännän mielestä näytin uitetulta rotalta... Murrr. Se oli vähän tyhmästi sanottu, koska olen isompi ja hurjempi kuin rotta!
Ulkona on muutenkin ihanaa touhuta ja kaivella. Viime sunnuntaina kävimme yhteisellä kävelyretkellä Laajavuoressa äidin, Taikan ja Lumon kanssa. Ilma oli upea ja tietenkin Lumon kanssa leikkiminen oli hurjan jännää! Meidän isäntäväki taisi olla vähän eksyksissä ja taisimme hipsiä välillä hiihtoladuilla. Hupsista! Ulkona on muuten ihanaa kun saa kaivella omassa pihassa isoja koloja!

Pitkien lenkkien jälkeen on mukavaa tulla kotiin pötköttelemään ja saamaan rapsutuksia. Emännän ja isännän mielestä olen ollut kiltisti, vaikka välillä onkin kiva tehdä pieniä koiruuksia.Muistakaahan tekin blogin lukijat välillä ottaa minusta mallia ja rentoutua pitkän päivän jälkeen!
Niin kuin näin!
Terveisin:Sulo ja isäntäväki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti